31.5.2001

Pyyntö Helsingin hovioikeudessa

A pyysi 23.8.2000 saada jäljennöksen hovioikeuden esittelijän muistiosta hovioikeuden 16.8.2000 antamalla tuomiolla ratkaistussa asiassa, jossa A oli asianosaisena.

Hovioikeuden päätös 31.8.2000

Hovioikeus totesi, että asiassa oli laadittu esittelymuistio, joka sisälsi esittelijän arvion tosiseikoista, sovellettavasta oikeudesta sekä esittelijän ratkaisuehdotuksen.

Viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain (julkisuuslaki) 11 §:n 1 ja 2 momentin mukaan asianosaisella oli oikeus saada asiaa käsitelleeltä viranomaiselta tieto asian esittelymuistiosta sen jälkeen kun asian käsittely oli kysymyksessä olevassa viranomaisessa päättynyt. Tätä oikeutta kuitenkin rajoitti saman pykälän 3 momentissa oleva säännös, jonka mukaan tiedon sai vain viranomaisen luvalla siltä osin kuin asiakirja sisälsi tietoja oikeudenkäymiskaaren 1 luvun 7 §:ssä tarkoitetusta neuvottelusta.

Lakivaliokunta oli hallituksen esitystä laiksi viranomaisen toiminnan julkisuudesta ja siihen liittyviksi laeiksi koskevassa lausunnossaan (14/1998) todennut, että tuomioistuinten neuvottelusalaisuus oli yksi riippumattoman oikeuslaitoksen perusedellytyksistä. Siitä seurasi lakivaliokunnan mukaan, ettei julkisuuslain 11 §:n 3 momentin säännöstä voitu tulkita siten, että tuomioistuimen luvallakaan olisi mahdollista antaa asianosaiselle tieto siitä, mitä tuomioistuimen jäsenet olivat suullisesti tai kirjallisesti neuvotteluissa ilmaisseet.

Hallituksen esityksessä (30/1998) todettiin, että myös esittelijän muistio kuului oikeuskäytännön mukaan neuvottelusalaisuuden piiriin siltä osin kuin se sisälsi esittelijän arvion asian tosiseikoista ja sovellettavasta oikeudesta (KHO 1985 I 2, KHO 1986 II 5 ja KKO 1987:83). Tätä käytäntöä ei ollut hallituksen esityksessä katsottu tarpeelliseksi muuttaa.

Tähän nähden hovioikeus katsoi, että A:n pyyntöön saada tieto esittelymuistion ei-julkisesta osasta, joka sisälsi esittelijän arvion tosiseikoista ja sovellettavasta oikeudesta, ei voitu suostua. Hovioikeus hylkäsi pyynnön.

Lisäksi hovioikeus ilmoitti, että muutosta kysymyksessä olevaan ratkaisuun sai hakea Korkeimmalta oikeudelta valittamalla.

Asian on ratkaissut presidentti Olli Huopaniemi. Esittelijä kansliapäällikkö Kristina Kahlas-Capodistrias.

Perustelut

Hovioikeuden presidentti on hovioikeuden kansliapäällikön esittelystä ratkaissut valituksenalaisen asian ja mainitsemillaan perusteilla hylännyt A:n pyynnön saada tieto hovioikeuden 16.8.2000 antamalla tuomiolla nro 2004 ratkaistuun asiaan R99/757 liittyvästä esittelijän muistion niin sanotusta ei-julkisesta osasta. A on osoitettu hakemaan päätökseen muutosta Korkeimmalta oikeudelta valituslupaa pyytämättä.

Hovioikeuden presidentin toimivalta

Viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain (julkisuuslaki) 14 §:n 1 momentin mukaan asiakirjan antamisesta päättää se viranomainen, jonka hallussa asiakirja on, jollei toisin säädetä. Sanotun pykälän 3 momentista ilmenee, että kun se viranomaisen henkilöstöön kuuluva, jonka tehtävänä on viranomaisen asiakirjan antamisesta päättäminen, kieltäytyy antamasta pyydettyä tietoa, asia voidaan saattaa viranomaisen ratkaistavaksi. Tässä tapauksessa asia on hovioikeudessa tullut laissa tarkoitetuin tavoin viranomaisen ratkaistavaksi. Julkisuuslain 4 §:n mukaan viranomaisella tarkoitetaan muiden ohessa tuomioistuimia ja muita lainkäyttöelimiä. Laissa tarkoitettu viranomainen on nyt siis hovioikeus. Kysymys on siitä, millaisessa menettelyssä ja kokoonpanossa tällainen asia on hovioikeudessa ratkaistava. Julkisuuslain säännökset eivät anna tähän kysymykseen selkeää vastausta. Mainitun 4 §:n sanamuodosta saattaa kuitenkin päätellä, että hovioikeuden olisi ratkaistava asia nimenomaan tuomioistuimena.

A:n pyyntö on julkisuuslain 33 §:n 2 momentissa tarkoitetuin tavoin liittynyt vireillä olevaan oikeudenkäyntiin, jossa A on asianosainen. Sanotun momentin mukaan tuomioistuimen tällaisen pyynnön johdosta antamaan ratkaisuun haetaan muutosta siinä järjestyksessä, jota noudatetaan haettaessa muutosta siihen asiaan, johon pyyntö liittyy. Kun ratkaisuun itse oikeudenkäyntiasiassa ja ratkaisuun, joka annetaan asiaan liittyvää asiakirjaa koskevan pyynnön johdosta, haetaan muutosta samassa järjestyksessä ja kun asiakirja yleensä liittyy läheisesti kysymyksessä olevaan oikeudenkäyntiin, on johdonmukaista, että myös muutoksenhakua edeltävä käsittely tapahtuu molemmissa asioissa samassa järjestyksessä.

Sanotun puolesta puhuvat lisäksi seuraavat seikat: Asianosaisen oikeus saada tieto riita- tai rikosasian oikeudenkäyntiaineistoon kuuluvasta asiakirjasta on viranomaisten asiakirjojen yleiseen julkisuuteen nähden erillinen ja myös erikseen säännelty kysymys. Asianosaisjulkisuudesta yleensä on omat säännökset julkisuuslain 11 §:ssä, jonka 3 momentti puolestaan sisältää erityissäännökset riita- tai rikosasian oikeudenkäyntiaineistoon kuuluvista asiakirjoista. Viimeksi mainitusta säännöksestä ilmenee, että riita- tai rikosasian oikeudenkäyntiaineiston osalta asianosaisjulkisuutta on rajoitettu vain tuomioistuimen neuvottelusalaisuuden säilyttämiseksi sekä todistajaa, asianomistajaa, muuta asianosaista tai rikosilmoituksen tekijää koskevien yhteystietojen suojaamiseksi. Asianosaisen oikeus tiedonsaantiin oikeudenkäyntiaineistosta onkin osa perustuslain 21 §:n 2 momentissa ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklassa tarkoitettuja oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin vaatimuksia. Niiden noudattamisesta tuomioistuimet vastaavat lainkäyttöviranomaisina.

Edellä mainituista syistä asiakirjaa tai siihen sisältyvän tiedon saamista koskevat pyynnöt, jotka liittyvät vireillä olevaan oikeudenkäyntiin ja jotka on julkisuuslaissa tarkoitetuin tavoin saatettu viranomaisen ratkaistavaksi, tulee tuomioistuimessa ratkaista lainkäyttöasioista säädetyssä järjestyksessä.

Oikeudenkäymiskaaren 2 luvun 8 §:n mukaan hovioikeus on päätösvaltainen kolmijäsenisenä lukuunottamatta eräitä poikkeuksia, jollaisista nyt ei ole kysymys. Näin ollen hovioikeuden presidentti ei ole ollut toimivaltainen yksin ratkaisemaan puheena olevaa asiaa.

Kysymys valitusosoituksesta

Asiassa on toiseksi kysymys siitä, onko hovioikeuden tullut osoittaa A hakemaan ratkaisuun muutosta Korkeimmalta oikeudelta valituslupaa pyytämättä. Tältä osin Korkein oikeus toteaa seuraavan.

Julkisuuslain 33 §:n 1 momentin mukaan viranomaisen päätökseen saa hakea muutosta valittamalla siten kuin hallintolainkäyttölaissa (586/1996) säädetään, jollei 2 momentista muuta johdu. Sanotussa 2 momentissa säädetään muutoksenhausta silloin, jos asianosainen pyytää tietoa asiakirjasta vireillä olevaan oikeudenkäyntiin liittyen. Tällöin tuomioistuimen pyynnön johdosta antamaan ratkaisuun saa hakea muutosta siinä järjestyksessä, jota noudatetaan haettaessa muutosta siihen asiaan, johon pyyntö liittyy. Muutoksenhakuoikeudesta on tällöin lisäksi voimassa, mitä oikeudenkäynnin julkisuudesta annetussa laissa säädetään.

Hovioikeuden 16.8.2000 antamaan tuomioon nro 2004 on haettava muutosta valituslupaa pyytämällä. Ottaen huomioon julkisuuslain 33 §:n 2 momentin esitöistä ilmenevä tavoite estää muutoksenhaun eriytyminen ja se, että pääasiassa ja asiakirjan julkisuutta koskevassa asiassa ovat kyseessä samat asianosaiset, mainittua säännöstä on perusteltua tulkita siten, että tuomioistuimen ratkaisuun, joka koskee pyyntöä tiedon saamisesta asiakirjasta vireillä olevaan oikeudenkäyntiin liittyen, on haettava muutosta valituslupaa pyytämällä.

Päätöslauselma

Hovioikeuden päätös kumotaan. Hovioikeuden antama valitusosoitus poistetaan. Asia palautetaan hovioikeuteen ratkaistavaksi toimivaltaisessa kokoonpanossa sekä laillisen valitusosoituksen antamista varten.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Per Lindholm (eri mieltä), Gustaf Möller, Mikael Krogerus (eri mieltä), Pertti Välimäki ja Pauliine Koskelo (eri mieltä). Esittelijä Kari Vesanen (mietintö).

Esittelijän mietintö ja eri mieltä olevien jäsenten lausunnot

Määräaikainen esittelijäneuvos Vesanen, jonka mietintö oli Korkeimman oikeuden päätöksen mukainen siltä osin, kuin hovioikeuden päätökseen oli haettava muutosta valituslupaa pyytämällä, esitti hovioikeuden presidentin toimivaltaisuutta koskevilta osin seuraavan mietinnön:

Käsillä olevassa asiassa hovioikeus on ratkaissut pyynnön esittelymuistion saamisesta viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetussa laissa tarkoitettuna viranomaisena. Mainitun lain mukaisessa asiassa toimiessaan hovioikeus ei ratkaise lainkäyttöasiaa, vaan hallintoasian. Tätä osoittaa erityisesti lain muutoksenhakua koskeva pääsääntö, jonka mukaan viranomaisen tässä laissa tarkoitettuun päätökseen saa hakea muutosta valittamalla siten kuin hallintolainkäyttölaissa (586/1996) säädetään, jollei 2 momentista muuta johdu. Pykälän 2 momentissa säädetään poikkeuksellisesta muutoksenhausta asianosaisen pyytäessä tietoa asiakirjasta vireillä olevaan oikeudenkäyntiin liittyen. Se, että muutoksenhaussa tällöin noudatetaan pääasian muutoksenhakutietä, ei merkitse, että asiakirjan julkisuutta koskevan ratkaisun luonne muuttuisi hallintoasiasta lainkäyttöasiaksi.

Tältä osin Korkein oikeus ottanee lisäksi huomioon, että esittelymuistiota on pidettävä viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain 6 §:n 1 momentin 8 kohdassa tarkoitettuna viranomaisen laatimana muuna asiakirjana. Tällainen asiakirja tulee julkiseksi aikaisintaan silloin, kun päätös on allekirjoitettu, eikä asianosaisella ole oikeutta saada siitä tietoa ennen kuin asia, jota se koskee, on siinä viranomaisessa käsitelty loppuun. Siten myös kysymys esittelymuistion saamisesta voidaan ratkaista hovioikeudessa yleensä vasta sen jälkeen, kun pääasia on siellä ratkaistu. Tällä perusteella asia soveltuu hyvin myös hallintoasiana ratkaistavaksi.

Mainituilla perusteilla Korkein oikeus katsonee, että hovioikeuden presidentti on ollut toimivaltainen ratkaisemaan asian. Asia palautetaan hovioikeuteen laillisen valitusosoituksen antamista varten.

Oikeusneuvos Koskelo: Hovioikeuden presidentin toimivaltaa koskevalta osalta olen Korkeimman oikeuden päätöksestä ilmenevällä kannalla. Muutoksenhakuosoitusta koskevalta osalta totean seuraavaa:

Julkisuuslain 33 §:n 2 momentin mukaan asianosaisen pyydettyä tietoa asiakirjasta vireillä olevaan oikeudenkäyntiin liittyen saa tuomioistuimen pyynnön johdosta antamaan ratkaisuun hakea muutosta siinä järjestyksessä, jota noudatetaan haettaessa muutosta siihen asiaan, johon pyyntö liittyy. Kysymys on siitä, voidaanko tämän säännöksen nyt esillä olevassa tilanteessa katsoa tarkoittavan sitä, että muutoksenhaku hovioikeudesta Korkeimpaan oikeuteen edellyttäisi myös asiakirjan antamista koskevan ratkaisun osalta valituslupaa, kuten muutoksenhaku pääasiaan.

A on vireillä olevan asian asianosaisena osoittanut hovioikeudelle pyynnön saada tieto asiaa koskevasta hovioikeuden esittelijän muistion ei-julkisesta osasta. Kysymyksessä on tältä osin asia, jossa hovioikeus on ollut ensimmäinen oikeusaste. Oikeudenkäymiskaaren 30 luvun 2 §:n 2 momentin mukaan tällaiseen asiaan haetaan muutosta Korkeimmalta oikeudelta valituslupaa pyytämättä. Katson, että julkisuuslain 33 §:n 2 momentin ei puheena olevassa tilanteessa voida tulkita johtavan siihen, että edellä sanotusta poiketen muutoksenhaku Korkeimpaan oikeuteen kuitenkin edellyttäisi pääasian tavoin valituslupaa. Kuten Korkeimman oikeuden päätöksen perusteluissa on todettu, asianosaisen oikeus saada tietoonsa oikeudenkäyntiaineiston sisältö on osa perusoikeuksiin kuuluvan oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin vaatimuksia. Kun hovioikeus sille osoitetun pyynnön johdosta antaa ensimmäisenä oikeusasteena ratkaisun asianosaisen oikeudesta saada tieto oikeudenkäyntiaineistoon kuuluvasta asiakirjasta, asianosaisella on tämän ratkaisun suhteen itsenäinen oikeussuojan tarve, joka on olemassa siinäkin tapauksessa, että pääasiaa koskevan ratkaisun osalta valitusluvan myöntämisen edellytykset eivät täyttyisi. Vaikka hovioikeuden ratkaisu pääasian osalta jäisi lainvoimaiseksi, asianosaisella voi olla oikeutettu tarve saada muutoksenhakuteitse tutkittua, onko hovioikeus ensimmäisenä oikeusasteena asianmukaisesti ratkaissut kysymyksen hänen oikeudestaan saada tieto oikeudenkäyntiaineistoon kuuluvista asiakirjoista.

Edellä mainituilla perusteilla katson, että hovioikeudessa annettu valitusosoitus on oikea.

Oikeusneuvos Krogerus: Olen samaa mieltä kuin oikeusneuvos Koskelo.

Oikeusneuvos Lindholm: Hyväksyn mietinnön.